Vehreä pikkupiha on viihtyisä
Pienellä kaupunkitontilla nurmikko ei ole lainkaan välttämätön. Siitä luopuminen lisää myös pihan helppohoitoisuutta, kun viikoittainen leikkaaminen ei pakota olemaan paikalla parhaaseen loma-aikaan. Nurmikkotilasta voit käyttää osan oleskelualueen terassin laajentamiseen ja kunnostaa loput istutusalueeksi näyttäville kasviryhmille.

Pienellä tontilla erityisesti näkösuojan tarve on suuri, sillä naapuritalo saattaa sijaita hyvinkin lähellä tontin. Suosittu ratkaisu on ollut nopeasti kasvava ja ympäri vuoden vehreä tuija-aita, joka mahtuu kapeaan tilaan. Jos näkösuoja ei ole välttämätön, istuta tontin reunalle leikattavat pensasaidan sijasta monilajinen, vapaasti kasvava aidanne. Tarkista sopivat istutusvälit ja valitse siihen eri aikoina kukkivia lajeja ja lajikkeita, jotka kasvavat vain noin 1,5 metrin korkuisiksi.

Raikkaan valkoinen rakennus on hyvä tausta värikkäille kasviryhmille. 80-luvun rakennustyyliin sopivat näyttävät lehtiperennat, kaunismuotoiset havupensaat ja lehtipensaat, joilla on mielenkiintoinen kasvutapa tai lehtimuoto. Yhtä kotonaan valkoista taloa vasten ovat kasvit, joiden lehdet ja kukat ovat jännittävän tummia. Jotta hehkua riittäisi pitkälle syksyyn, valitse kasveja, joilla on hieno punainen, keltainen tai oranssi syysväri.

Valitse puutarhan peruskasveiksi terveitä ja kestäviä havu- ja lehtipensaita sekä rehevän kasvuston muodostavia helppohoitoisia perennoja.

Koristearonia (Aronia x prunifolia) on 1,5-2 metriä korkea tuuhea pensas, jonka syysväri on hehkuvan punainen. Aronia menestyy hiekkaisessakin maassa, kunhan kosteutta on riittävästi.

Pensaskanukoiden (Cornus alba) tunnusmerkkejä ovat joko valkoisen- tai kellankirjavat lehdet tai huikean punaiset oksat, kuten korallikanukalla (Cornus alba 'Sibirica'), I-VI. Ne viihtyvät niin auringossa kuin varjossakin, kunhan maaperä on ravinteikas.

Pensasangervojen (Spiraea) suku on laaja, ja siitä löytyy niin kasvutavaltaan, kooltaan kuin väriltäänkin erilaisia pensaita, joista osa menestyy hyvinkin pohjoisessa. Moni niistä sietää hyvin leikkaamista, mutta leviää helposti juurivesojen avulla, mikä kannattaa ottaa huomioon istutuspaikan valinnassa.

Seppelvarpu (Stephanandra incisa), I-III(IV), on lamoava ja koristeellinen maanpeittokasvi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

Timantti, pallo- ja kartiotuijat (Thuja) puolestaan sopivat hyvin pensasryhmiin. Tuijat menestyvät parhaiten puolivarjossa tai varjossa.

Perennapenkissä kannattaa suosia mätästäviä tai selkeän yhtenäisen kasvuston muodostavia lajeja. Ikisuositut kuunliljat (Hosta) sopivat valkoisen talon viereen ja 80-luvun arkkitehtuuriin. Yhdistele eri lajikkeista tilkkutäkkimäisiä pintoja tai sijoita yksittäisiä kasveja vaikkapa pihapolun mutkiin.

Keijunkukkien (Heuchera) lehdet muodostavat matalan ruusukkeen, jonka keskeltä nousevat ohuiden ja pitkien varsien päähän pienet valkoiset tai punaiset kellomaiset kukat. Keijunkukkien eri lajikkeissa on paljon jännittäviä lehtivärityksiä ja -kuvioita, joita yhdistelemällä laajatkin ryhmät saavat mielenkiintoista vaihtelua. Tarkkaile taimiostoksilla aina kukkien värin lisäksi lehtien väriä. Kukinta kestää vain vähän aikaa, mutta hopean- tai kuparinvivahteiset, pilkulliset tai valkoreunaiset lehdet koristavat kukkapenkkiä koko kesän.

Puutarhan erikoisuuksiksi sopivat hyvin erilaiset koristeheinät, jotka muodostavat lajista riippuen joko suuria, pensasmaisia kasvustoja tai matalia tupsuja. Useimmat heinät viihtyvät parhaiten aurinkoisilla paikoilla hiekkapitoisessa maassa. Korkeiksi kasvaneita heinäkasveja ei kannata leikata poikki vielä syksyllä, sillä ne näyttävät upeilta talvellakin kuuran ja lumen kuorruttamina.

Mitä paremmin kasvit peittävät mullan, sitä vähemmän rikkaruohoille jää tilaa rehottaa. Perennapenkin helppohoitoisuutta parannat koristeellisilla katteilla, jotka pitävät samalla mullan kosteana ja vähentävät kastelun tarvetta. Vältä kuitenkin katteita, jos haluat kasvin leviävän laajemmalle.